Höpötintti pääsi jälleen agilitytreeniin. Välillä vähän ihmiset jännittivät ja niitä piti käydä haukkumassa. Samoin viereiseltä kentältä kuuluva haukkuminen jännitti välillä.  Se pystyi kuitenkin tekemään muutamia pätkiä kanssani. Tehtiin 9-10 väliä, samoin 15-16-17 väliä siten, että 17-putki tehtiin toiseen suuntaan. Nyt pitäisi ihan tosissaan ehtiä alkaa tekemään töitä sen kanssa, jotta se ei enää keskittyisi pelkästään minun käsiini.

Flame pääsi pitkästä aikaa juoksemaan vinttikoiraradalle. Pahus, kun tästä kerrasta ei ole videota, koska nyt meno näytti jo oikealta juoksemiselta. Tyttö kiihdytti hyvin ja juoksi ihan vieheelle asti - olisi juossut pidempäänkin.

Flame pääsi pitkästä aikaa agilityhallille. Nyt sitä ei enää häirinnyt muut ihmiset ja muutenkin se oli hallilla rentona (+ oli pakko hypätä putken päälle, jotta pääsi moikkaamaan Maria). Tehtiin ohjaustreeniä, jossa tavoitteena oli saada tehtyä useampia erilaisia ohjauksia, mutta me jumituimme valssiin, kun neiti harrasti enemmän liikkeen jahtaamista kuin ohjauksiin tuloa 😀. Mutta tosi hienoa oli se, että se teki täyspitkää loivaa u-putkea 👍. Ja onhan se tuon pomppuloikkimisensa kanssa ihans supersuloinen 💕.

Jatkettiin Flamen kanssa näyttelytreeniä, tällä kerralla Fun avustuksella. Kun Fu oli apuna, Flame pystyi kävelemään näyttelyhihnassa.

Flame on ilmoitettu syyskuussa kahteen näyttelyyn, joten nyt on jo todellakin aika alkaa treenaamaan näyttelyjuttuja. Seisominen sujui todella hyvin, mutta näyttelyhihna - se oli ihan kamala.  Kun laitoin hihnan kaulaan, Flame ei pystynyt liikkumaan lainkaan. Eikä aluksi myöskään ottanut nameja. Siksipä aloitimme alusta: Flame katsoi hihnaa ja sai nameja, Flame koski hihnaa ja sai nameja, laitoin hihnan Flamen kaulaan ja se sai nameja. Kun hihna meni pois, ei tullut nameja. Tuota treeniä on jatkettava.

Flame pääsi toisen kerran juoksemaan vieheen perässä vinttikoiraradalle. Tällä kerralla oli lisäjännitys kun Flamen ensimmäistä kertaa tapaama henkilö piti siitä kiinni. Tyttö lähti tosi hienosti liikkeelle, mutta otettiin vähän turhan pitkä matka. Sen usko loppui ja alkoi jännittämään. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Hienoja kuvia oli jälleen Sirpa Lihavainen #vinttienvauhdissa ottanut.